Joulu tulee suunnitellusti

Tänä vuonna joulun valmistelu on sujunut tavanomaista rauhallisemmin, tai ehkä suunnitellummin. Minulla on usein ollut tunne, että olen päivän etuajassa. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, olen silti aattona kiireinen.

Perheelle annettavat lahjat ovat minulle se tärkein juttu. Ei niiden määrä vaan sopivuus, ja se tietysti vaatii harkintaa ja runsaasti aikaa. Siksi teen hankintoja pitkin vuotta enkä voi kuvitellakaan meneväni joulukuussa kauppojen ruuhkiin pyörimään. Yksilöllisimmät lahjat olen löytänyt kirppiksiltä. Ja käsintehdyt lahjat ovat tietysti aina omanlaisiaan. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ostoksia myös nettikaupassa - hyvissä ajoissa tietenkin, ettei tarvitse mennä postiin kymmenen metrin jonon päähän pakettia noutamaan.

Otin kuvan muutamasta lahjasta niiden paketointivaiheessa, mutta en nyt kerro niistä sen enempää. Ehkä joulun jälkeen niistä sitten lisää.


On mielenkiintoista huomata, miten omaa silmää miellyttävät esineet muuttuvat aikojen kuluessa. Aiemmin halusin kynttilöissä vanhahtavaa ilmettä, mielellään metallia, ja tuikut olivat ihan out. Mutta nyt olen aivan hurahtanut kirkkaisiin lasiesineisiin ja niiden välkehdintään kynttilän valossa.


Näiden kuvien myötä toivon että joulun henki ja lämpö ympäröi jokaisen, ja toivotan kaikille oikein tunnelmarikasta ja rattoisaa joulua!

Pettymys Itellaan kirvoitti kirjoituksen Suomen lehtiin

Me postikorttien keräilijät laadimme yhteisen mielipidekirjoituksen ja jaoimme sen useaan lehteen ympäri Suomen.


Itella pilaa nykyään enemmän postikortteja kuin aikaisemmin. Kortteihin tulee kuvapuolelle isoja valkoisia ja mustia naarmuja, ja joskus ne ovat jopa revenneet. Ymmärtääksemme korttien kuvapuoli vahingoittuu huonojen lajittelukoneiden takia. Lisäksi yhä useammin postimerkkejä ei leimata, minkä syytä emme tiedä.

Me postikorttien keräilijät olemme erittäin pettyneitä Itellan toimintaan. Käytämme paljon aikaamme ja rahaamme postikorttiharrastukseen, joten on väärin, että kortit menevät pilalle matkalla. Kyse ei ole muutamasta yksittäisestä kortista, vaan todella suuri määrä saapuvista korteista on vahingoittuneita. Kyseessä ei myöskään ole pelkkä kosmeettinen haitta, vaan Itellan huolimattomuus aiheuttaa meille myös taloudellisia menetyksiä.

Useat meistä ovat ottaneet suoraan yhteyttä Itellaan ja reklamoineet vahingoittuneista korteista, mutta toiminta ei muutu. Saamme pahoitteluja ja joskus postimerkkejä korvaukseksi vahingosta. Ne eivät kuitenkaan korvaa vahingoitettuja, esimerkiksi ulkomailta saapuneita kortteja. Ne eivät myöskään korvaa arvokkaita kortteja, joista keräilijä on erikseen maksanut korkean hinnan. Itellan ehdotus postikorttien lähettämisestä kirjekuoressa ei ole keräilymielessä eikä ekologisesti oikea ratkaisu.

Olemmekin pohtineet, miten tilanne saataisiin paremmaksi. Varsinkin näin joulun alla asia huolestuttaa meitä, koska joulukortteja lähetetään paljon. Yksilötasolla emme voi tehdä muuta kuin jatkuvasti reklamoida vahingoittuneista korteista. Haluammekin siksi tuoda tämän ongelman suuremman yleisön tietoon toivoen, että sen avulla Itellassa ongelma ymmärrettäisiin paremmin ja siihen ryhdyttäisiin etsimään oikeita parannuskeinoja.

Keräilijät ovat myös perustaneet nettiin kuvagallerian, jonne he keräävät kuvia pilalle menneistä korteista. Kansion kasvamista voi seurata TÄÄLLÄ.

(kuva korttiringin galleriasta)

Joulun odotusajan koristeita

Etsin jouluvalot esille eilen, eli tämän kuun ensimmäisenä päivänä, en yhtään aikaisemmin. Olen kai vähän allerginen liian aikaisin aloitettavalle joululle.

Intouduin laittamaan irrallisen jouluvalosarjan vähän uudenlaiseen asetelmaan. Taka-ajatuksenani on tietenkin ilahduttaa ihanaa lapsenlastani, joka käy viikottain luonani.

Aikamoinen virittely oli noiden valojen laittamisessa, eikä ne niin kovin kauniisti tulleet ja teipitkin näkyvät tietysti kun valo loistaa niin kirkkaana. Mutta minulle ne kelpaavat.

Kivoja pikkutavaroita kaipailin joulutalooni, mutta kun minulla on tämä hävittämisvimma päällä, niin niitähän on tietysti kadonnut. Piti oikein lähteä ostoksille ja löysinkin Pelastusarmeijan kirppikseltä tuon posliinitalon ja suloisen lumiukon.

------

Laitan nyt tarjolle oman pajan käsityötä, eli oikein tosi vanhanajan malliset pukit. Isompia pukkeja löytyy valkoisena ja punaisena. Pieniä pukkeja on vain valkoisena.

Ison pukin hinta on 7,00 euroa ja pikkupukin 4,00 euroa.

Muita oman pajan tavaroita löytyy linkin LAHJAPAJA alta.

Heräilyä...

Olen potenut huonoa omatuntoa, kun blogini on jäänyt pitkäksi aikaa päivittämättä. Se on lisännyt itsetuntemukseni määrää, kun olen tajunnut, miten vaikeana ja epämiellyttävänä koen kerran tekemieni asioiden uudestaan tekemisen. Tällä tarkoitan vanhimpien blogikirjoitusten korjaamista, kun blogger oli kadottanut niistä kuvat jonnekin.

On ollut nihkeää tarttua toimeen, mutta vähitellen olen silti korjaillut tilannetta. Edelleen ovat ensimmäiset kirjoitukset vuodelta 2008 osittain korjaamatta. Työ on ollut hidasta, kun olen etsiskellyt arkistoista oikeita kuvia. Aina en ole löytänyt oikeaa, joten oli pakko vähän vaihdella niitä. Olen myös poistanut kirjoituksia. Huomasin esimerkiksi sellaisen, jossa oli myynnissä koruja, joita en löytänyt enää mistään. En käsitä, mihin ne ovat kadonneet. Nyt epäilen, että ne on varastettu viime kesänä, kun olin ulkokirppiksellä myymässä.

Samalla kun olen poistanut kirjoituksia, olen myös poistellut tavaroita. Vein muun muassa pari kassillista kierrätykseen. Jospa ne siellä löytäisivät tiensä jonnekin. Hulluinta ehkä kuitenkin, että olen ottanut joitakin myynnissä olleita vaatteita itselleni uudelleen käyttöön...

Olen jo aiemmin tehnyt pari kollaasia myydyistä tavaroista itselleni muistoksi ja laitan niitä nyt tähän taas kerran.



Jospa tästä vähitellen saisin taas rytmistä kiinni ja blogin aktiivisemmaksi. Yksi kirjoitustehtävä on jo odottamassa, kun yllättäen sain tunnustuksen Onahalta. Kiitos siitä, se kannustaa jatkamaan!

Korttipäivä!

Minulla ei ole korttipäivä joka päivä. Ei edes joka viikko. Välillä lueskelen kaihoisasti niiden korttikeräilijöiden blogeja, joille tulee korttipostia lähes päivittäin ja haikeana katselen omaa postiani, joka koostuu maksuista ja mainoksista. Mutta tänään oli toisenlainen päivä!

Ensinnäkin kävin Postimuseossa ja ostin sieltä muutamia ihailemiani kortteja. Yksi niistä on tämä Elin Danielson-Gambogin Poutapäivä.



Olen nähnyt tämän useammassakin kuvagalleriassa ja huokaillut ihastuksesta. Elin Danielson-Gambogi on vuosikaudet ollut lempitaiteilijani sen jälkeen, kun olin muutamassa taidenäyttelyssä nähnyt hänen teoksiaan. Erityisesti hänen kuviensa valo teki minuun suuren vaikutuksen ja minusta hänen teoksensa ovat juuri siitä aika helposti tunnistettavissa.

Kun tulin kotiin, oli postilaatikossa odottamassa kaksi korttikuorta. Toisessa oli huutiksen ostoksia ja toinen kuori oli Sannalta. Aivan ihana lähetys, joka sisälsi myös yhden kultajyvän. Olen nimittäin aivan hulluna ruotsalaisen taiteilijan Helena Fermin töihin. Niissä on jotain, mikä vetoaa minuun.


Olen nähnyt näitä tosi vähän ja tämäkin on kulkenut Ruotsissa. Olenkin useasti miettinyt, onnistuisiko näiden metsästäminen jotenkin Ruotsista.

Täytyy nyt vielä kertoa, että kiertelin kaupungilla korttikaupoissa oikeastaan etsiskelemässä junakortteja. Nimittäin 3-vuotias junapoika on luonani aivan haltioissaan katsellut Ulla M:n junagalleriaa. Pieni sormi napsutteli näppärästi hiirtä ja ees-taas kelasi korttikuvia läpi. Siitä tuli sitten mieleen, että jospa keräisin hänelle ihan oman junakokoelman. MUTTA - se onkin helpommin ajateltu kuin tehty! Ei löydy junakortteja, ainakaan kohtuuhintaan, vaikka kuinka etsin. Huutiksesta ostin yhden ja se tuli juuri tänään. Niinpä ajattelin vihjaista, että jos joltain korttikaverilta löytyy ylimääräinen junakuva, niin täällä olisi iloinen vastaanottaja! :)

Miksi kuvalinkit katkeavat?

Varoitan heti alkuun, että tästä jutusta ei saa paljoakaan irti, ellei ole sekä blogger-bloggaaja että picasa-kuvagallerian käyttäjä!

Ja sitten asiaan. Etsiskelin tietoa bloggerin kuvaongelmasta ja eteen tuli Blogi haltuun -blogin vinkit. Siellä todettiin, että bloggerin suurin murheenaihe on, että Picasa ja blogger eivät koskaan ole tulleet toimeen toistensa kanssa. Blogger kadottaa aika ajoin yhteyden Picasassa oleviin kuviin tai päinvastoin (ja nythän se on nähty tässäkin blogissa). Google on kuulemma paininut ongelman parissa jo jonkin aikaa.

Samassa jutussa on muutama vinkki, joilla voi välttää ongelmia. Niistä mielestäni yksi nousee ylitse muiden, eli tämä: "Älä käytä Picasa-ohjelmistoa koneellasi, jos haluat välttyä suurimmilta murheilta. Picasan ladattava ohjelmisto aiheuttaa suurimman osan ongelmista jotka johtavat bloggerissa kuvien katoamiseen."

Oikeastaan täsmentäisin tuota vielä siten, että

• älä lataa kuvia picasa-galleriaan Picasa-ohjelmiston kautta, vaan aina gallerian kautta (siis jos olet blogger-bloggaaja).

Minä olen tietenkin tehnyt juuri päinvastoin ja siinä saattaa olla yksi syy ongelmiin. Vaikka ei ehkä ainoa eikä välttämättä. Nimittäin Maju laittoi edellisen juttuni alle kysymyksen, olinko muuttanut blogi-kansioitteni julkisuusasetuksia. Ja olinhan minä - enkä edes tiedä miksi! Uteliaisuuttani vain kokeilin täpän muuttamista toiseen paikkaan ja katsoin, tapahtuuko mitään. En huomannut mitään tapahtuneen - silloin. Mutta uskon vahvasti, että nimenomaan julkisuusasetusten muuttaminen sotkee linkin. Arvatkaapa, kaduttaako nyt kurja kokeilunhaluni!

No, en nyt kuitenkaan ripottele tuhkaa ylleni, sillä bloggerin vikahan tämä on. Ja paha vika onkin! Jos käyttäjällä on mahdollisuus laitella täppiä, niin kyllä ohjelmiston pitää se sietää. On oikeastaan käsittämätöntä, että tällainen bugi on aina vaan, eikä sitä saada korjattua.

En taida koskaan päästä kokeilunhalustani eroon ja niipä tein kokeeksi yhden kuvakansion toiseen google-tiliin. Laitoin kommentinkin yhden kuvan alle ja lähetin sitten kansion linkin itselleni toiseen tiliin. Kaikki oli sievästi paikallaan. Sen jälkeen menin muuttamaan kansion julkisuusasetuksia ja sen jälkeen vielä takaisin, ja kas vain! En enää päässyt entisellä linkillä sinne ja myös kirjoittamani kommentti oli kadonnut! Todistin itselleni, että näin se siis toimii - tai pikemminkin ei toimi. Tämä nyt varoitukseksi muille blogger-bloggaajille + picasa-käyttäjälle.

Etsiskellessäni löysin myös Ihan pihalla -blogin jutun "Apua, joku on vienyt kuvani". Ongelma oli sama kuin minulla, eli kuvat löytyivät Picasan kansioista, mutta linkit bloggeriin olivat poikki. Bloggari onnistui ratkaisemaan ongelman muuttamalla blogin albumin julkiseksi.

Tavattoman yksinkertainen ratkaisu, mikä jokaisen ongelman parissa kamppailevan kannattaa huomioida! Harmi, että minulle se ei oikein käy. Vaikka blogissa kuvat ovat julkisia, picasa-kansiot eivät ole sitä olleet. Ja nyt, kun olen perustanut sinne julkisia kansioita keräilyharrastusta varten, niin luulen, että kuvakansiot blogini kirpparitavaroista siellä seassa aiheuttaisivat vain turhaa hämmennystä...

Niinpä olen tässä edelleen vähän odottavalla kannalla, mitä tekisin seuraavaksi ja mihin. Vinkkejä otetaan vastaan! :)

Kuvaongelmat jatkuvat

Kuvaongelma, josta kerroin edellisessä tekstissä, jatkuu aina vaan, eikä se taida odottamalla poistua.

Tämä blogini on muodostanut picasan kuvagalleriaan kaksi kansiota ja minusta näyttäisi siltä, että yhteys siihen vanhempaan kansioon on katkennut. Siinä on noin 200 kuvaa. Onneksi on vielä yhteys siihen uudempaan kansioon, jossa on lähes 600 kuvaa!

Vaikka nuo luvut vaikuttavat suurilta, minulla on sellainen käsitys, että kuvatila ei silti olisi lähellekään täynnä. Tapanani on nimittäin pienentää blogikuvia kunnolla, jotta ne eivät veisi paljon tilaa. Niinpä veikkaisin, että vika on bloggerin ja picasan välisessä yhteistoiminnassa. Tai ehkä siinä, että blogger on jossain vaiheessa tehnyt kaksi kansiota... jos pitäisikin olla vain yksi.

Olen miettinyt veisinkö korttikokoelman kuvat kokonaan toiseen galleriaan ja avaan toisen gmail-tilin (tai blogger-tilin, tai google-tilin, mikä se oikein on?). Toisaalta ärsyttää ajatus, että pitäisi käyttää kahta eri gmailia, mutta toisaalta sitten ei tarvitsisi pelätä, että vähitellen loputkin blogin kuvat katoavat. En siis ole ajatellut lopettaa blogia.

Nyt olenkin sitten äheltänyt tämän kanssa niin, että olen käynyt kaikki bloggaukset taaksepäin läpi ja olen päässyt toukokuuhun 2009 asti. Olen ladannut kuvia uudelleen ja myös poistellut joitakin tekstejä. Siitä taaksepäin näyttääkin sitten siltä, että melkein kaikki kuvat ovat mustina.

Nyt tuntuisi helpommalta ajatus, että poistaisi kaikki sitä vanhemmat tekstit kokonaan. Kuvien uudelleen lataaminen kun on aikamoisen tylsää puuhaa, kun blogger lataa ne vielä niin tyhmästi tekstin yläosaan ja sitten joutuu muokkailemaan koko tekstin uudestaan. Ihan älytön homma! Jätän tämän nyt kuitenkin vielä mietintään.

En ole käynyt katselemassa muiden blogeja, onko tällaista samanlaista ongelmaa ilmennyt. Aloitin tämän bloginpitämisen 2008 ja näyttäisi siltä, että joskus 2009 blogger teki uuden kuvakansion, ja nyt sitä vanhemmat kuvat eivät enää näy blogissa kuin mustina ja "liikennemerkeillä" varustettuna. Picasan galleriassa kuvat kuitenkin näkyvät. Kai siellä järjestelmän ylläpidossa ajatellaan, että kuka sitä viitsii vanhoja kuvia kelata... hoh-hoijaa!

Kuvayllätyksiä!

On ollut mielettömän hieno kesä! Säät ovat suosineet ja kaikenlaista tekemistä on riittänyt: lapsenlapsen kanssa retkeilyä, ystävien kanssa seurustelua, mökkeilyä ja puutarhailua. Myös postikortteja on tullut välillä järjesteltyä, varsinkin silloin, kun postilaatikkoon on kopsahtanut kortteja.

Ne ovat aina iloisia yllätyksiä. Jokainen yksittäinenkin kortti on tuottanut iloa. Sitten tuli Sinikalta pino Minna Immosen kortteja, kun ihailin niitä hänen galleriassaan. Sari lähetti kokonaisen korttikirjan taidekuvia. Sannalta tuli kiva korttilähetys niin kuin aina. Ja sitten paukahti jättiyllätys Marjut V:ltä, eli ainakin parikymmentä ihanaa taidekuvaa, jotka kaikki sopivat kokoelmaani! Otin lähetyksestä kuvankin, joten pistän sen nyt esille.

Olin tosiaankin ällistynyt tästä postista, sillä olin jo taipunut myöntämään, että kohteeni on vaikea, eikä puutarha-aiheisia taidekuvia löydy kuin vain jokunen silloin tällöin. Sitten yhtäkkiä niitä tulee kuorellinen, huh-huh! Ja ihanaa!

On todella kiehtovaa kierrellä keräilijöiden picasa-gallerioissa katselemassa heidän kokoelmiaan. Monet ovat kerrassaan upeita! Usein siellä saa lisäksi huviakin, kun jättää kuvan alle kommentin ja saa vastauksen... joskus sinne syntyy kokonainen keskustelu. Tätä kautta keräilijät ovat tulleet tutuiksi ja monet melkeinpä kavereiksi.

Kun tarpeeksi kiertelin ja katselin gallerioita, halusin tietysti lopulta itsellenkin sellaisen. Olin ollut huomaavinani, että kun kuvat ovat galleriassa järjestyksessä, kokonaisuuden hahmottaa paremmin ja myös kokoelman kauneus nousee kunnolla esille. Aloittelin galleriani skannaamalla Jenny Nyströmin kortteja, joille tein oman kansion. Siitä sitten jatkoin kaupunkimaisemiin ja Carl Larssoniin. Nyt olen tehnyt jo kaksi puutarhakorttien kansiotakin ja lisää tekisi mieli laittaa... MUTTA!!!

Jotain kummallista on tapahtunut blogikuvilleni. Nuo kuville itseluodut kansiot ovat samassa picasa-galleriassa kuin tämän blogin kuvat, jotka menevät sinne automaattisesti aina kun lataan tänne kuvan. Nyt huomasin, että vanhimmat bloggerin kuvat ovat menneet MUSTIKSI ja lisäksi niissä on ikäänkuin kielletyn ajosuunnan merkki. MITÄ ON TAPAHTUNUT???

Kun selailen picasa-galleriassa näitä bloggerin kansioita, niin siellä kuvat ovat. Ne eivät kuitenkaan näy blogissa. Aivan kuin yhteys olisi jotenkin katkennut. Tämä on jotenkin pelottavaa, enkä sen vuoksi ole enää uskaltanut luoda uusia kansioita picasaan, jos näillä jutuilla on jokin yhteys. TIETÄÄKÖ JOKU TÄLLAISESTA ONGELMASTA? Jos tietää, niin otan kiitollisuudella vastaan tietoa vaikka siitä, mitä minun nyt kannattaisi tehdä.

KIITOS kaikille!

Kirppis ja Kesä!

Kesällä ei nettikirppiksen pito oikein houkuttele... Niinpä olenkin menossa ihan lähiaikoina myymään romppeitani kunnon kirppikselle ulos, eli kokeilen taas kerran torimyyjänä olemista. Edelliset kerrat torilla olivat kivoja. Oli mukavaa olla ihmisten kanssa kasvokkain yhteydessä, kun rohkeasti vain alkaa juttelemaan. Vielä kun aurinko paistaisi niin mikäs sen hauskempaa. Retki-istuin ja eväät mukaan, niin päivä menee leppoisasti.

Korttien perään olen netissä kuitenkin surffaillut näin kesälläkin. Varsinkin korttikavereiden kuvagallerioita on kiinnostava ja hauska seurata. Perustin itsellenikin gallerian, mutta se on vielä kovin vaatimaton, etenkin kun skannaaminen vie niin paljon aikaa. Ja moniin upeisiin gallerioihin verrattuna omani tulee kyllä olemaankin vaatimaton.

"Perinteisinä korttipäivinä" Kini on hoputtanut rinkiläisiä postittamaan kortteja toisilleen. Tänään päätin ihan ilman hoputusta pistää kesätoivotuksia postiin. Kortteja ei ollut kaikille, vaan lähinnä heille, joiden kanssa olen tämän ensimmäisen rinkiläisvuoden aikana ollut tekemisissä JA jos olen löytänyt kunkin kohteeseen sopivan kortin. Muutama kortti löytyi ihan uusille korttikavereille.


Koska en usko, että kirppikseni houkuttelee tästä eteenpäin yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan kesällä, pistän tämän kesäksi "kiinni". Vaikka aukihan tämä on ja kaikkea voi katsella ja viestejäkin voi laittaa. Mutta uutta tavaraa ei nyt kesällä tule myyntiin.


Tämän ihastuttavan, Sannalta saamani, Margaret Tarrant'n kuvan myötä toivotan kaikille täällä kirppiksellä kävijöille OIKEIN AURINKOISIA JA LEPPOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Kaunis kansio!

Kaikenlaiset kuvat, leikkeet ja kortit tarvitsevat kansion säilyttämiseen. Nyt täällä olisi tarjolla aivan ihana kansio, joka on alunperin tarkoitettu valokuville, mutta sopii toki muuhunkin tarkoitukseen. Kansion sisällä on vielä tallella italiankielinen selostus ja nimi ANTIQUA by artena.


Kansio on pahvikotelon sisällä. Kotelo on hiukan kärsinyt aikojen saatossa, mutta koska itse kansio on ollut sen sisällä koko ajan, se on melkein uudenveroinen.


Kansion kannessa ja kotelossa on kaunis kuviointi, jossa on kuvia nuoteista, kirjekuoresta ja kukkasista. Siinä on 30 sivua ja lisäksi silkkipaperit jokaisessa.

Takakansi, selkämys ja etukulmat ovat ruskeaa kangasta ja kansion koko on 31 x 24 cm.


Tämän upean kansion hinta on 6,00 euroa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy toinenkin kansio, joka on myynnissä täällä ja sen hinta on 5,00 euroa.

Kiiltokuvia ja kiiltokuvakortteja

Osallistuin joskus sydäntalvella Paperisilppurin blogin arvontaan. Liekö johtunut siitä, että toimistokoira toimi onnettarena, voitin lahjakortin korttiostoksiin! Isäni aina sanoi, että kyllä koira koiran tuntee... miten se nyt tulikin mieleeni... :D

Valitsin palkinnoksi ihania Suomenlinnan Lelumuseon / Nalleriinan kortteja (*

Selailin niitä äsken. Kaivoin myös esille vanhoja kiiltokuviani ja vertailin, löytyisikö niistä samanlaisia kuin korteissa. No, ei löytynyt, mikä saattaa johtua siitä, että noissa korteissa olevat muistovärssyt ovat niin vanhoja, että sen ikäisiä kiiltokuvia minulla ei juurikaan ole.


Katselin myös omia muistokirjojani, ja ne kyllä kalpenevat näiden kirjoitusten rinnalla. Tuohon aikaan kaikki kirjoitettiin hienosti oikealla mustekynällä, jonka käyttö vaati pidempää harjoittelua. Minunkin lapsuudessani opeteltiin vielä kirjoittamaan mustekynällä, joka kastetiin mustepulloon, ja käyttämään imupaperia. Siinä ei voinut nopeasti hutaista tekstiä, vaan piti hiljaa ja hartaasti kirjoittaa, ettei tulisi sotkua. Muistokirjoihini on kuitenkin kirjoitettu lyijykynällä tai kuulakärkikynällä. Vain opettaja on kirjoittanut mustekynällä!



Tuota kukkakoria muistuttavia kiiltokuvia löysin kokoelmastani kaksi. Minusta ne voisivat olla samaa sarjaa, sillä ne ovat hyvin samankaltaisia.


Kyyhkynen on myös suosittu kiiltokuvan aihe ja se esiintyy useammassakin kortissa.





Löysin kokoelmastani muun muassa tällaisen kyyhkyskiiltokuvan.



Se on niin kaunis, että sitä katsellessani mietin, pitäisiköhän alkaa kiiltokuviakin vaihtelemaan. Vai tyytyisinkö nyt toistaiseksi vain korttien keräilyyn? Mutta ehkä nyt voisin lisätä aiheisiin kiiltokuvakortit... hmmm?


Joka tapauksessa nämä kiiltokuvakortit ovat kerrassaan ihastuttavia. Vielä kerran kiitos, Pauliina!



*) Nalleriina on Petra Tandefeltin rekisteröimä tavaramerkki. Myös Nalleriinan korttikuvien käyttö ja julkaiseminen muilla www-sivustoilla on sallittua vain henkilökohtaisessa ja ei-kaupallisessa käyttötarkoituksessa, kun kuvien lähde mainitaan.

Jenny Nyströmin pääsiäinen

Korttikaverillani Hanella oli esillä Jenny Nyströmin pääsiäiskortteja, ja haluan tarttua samaan aiheeseen. Niinpä pistän muutaman tänne. Mielestäni Jennyn pääsiäiskuvissa on ihan omanlaistaan luonnetta ja ne poikkeavat esimerkiksi joulukorteista tosi paljon.

Erityisesti tykkään Jennyn noita-akoista. Heissä on jotain niin äärettömän humoristista mutta samalla hellyttävää. He ovat jotenkin niin aitoja vanhoja akkoja, joille sattuu ja tapahtuu. Mieleen tulee Inge Löökin mummot.

Alla olevasta kortista olin nähnyt kuvan ja sen jälkeen metsästin sitä netistä. Onneksi lopulta löytyi ostettavaksi. Siellä sitä lennetään kuunvalossa ja pidetään hauskaa, melkein kuulen käkätyksen! Toivottavasti luudissa riittää tehoa, etteivät putoa kesken lennon :)


Monissa pääsiäiskorteissa kukkii Jennyn huumori. Pääsiäisen aikaan pipoa on höllätty ja vaikuttaa myös siltä, että työ on siirretty sivuun ja elämän leppoistaminen olisi alkanut. Aina en ihan ymmärrä kaikkia merkityksiä, mutta voin kuvitella, että hänellä itsellään on ollut hauskaa kuvia tehdessään.


Sain myös korttiringistä Jenny Nyströmin kortteja. Ensimmäinen on Maaritilta.


Seuraava on Ullalta.

Tänään tuli vielä kortti Marittalta.


Mitään näistä ei minulla ollutkaan ennestään, joten ne ovat tosi mieluisia.

Lisäksi sain korttiringistä pääsiäistervehdyksen Sannalta, Sinikalta, Sarilta ja Raililta. Lämpimät kiitokset teille kaikille!

Itse lähetin tällä kertaa 11 pääsiäiskorttia, eli heille, joilta viimeksi sain ystävänpäiväkortin.

Toivottavasti korttien lähettely jatkuu vielä, sillä on todella mukavaa saada korttipostia. Sen lisäksi tykkään myös siitä, että saan yrittää etsiskellä ja löytää toisille mahdollisesti sopivia kortteja. Aina ei onnistu, mutta joskus osuu paremmin kohdalleen. Näin päättelen ainakin joistakin kiitoksista, joita olen saanut.

Oikein rattoisaa (tai kuten Jennyn alimmassa kortissa lukee "rattosaa") pääsiäistä kaikille!

Arvonta suoritettu!

Käyntimittari on pyörähtänyt lukeman 30 000 yli ja se oli hyvä kohta suorittaa arvonta. Kommentteja jätettiin yhteensä 14. Päätin, että kommentoijat saavat luvukseen sen, monentenako ovat kommentoineet. Sen jälkeen etsin netistä numerogeneraattorin, joka sai luvan arpoa satunnaisluvun väliltä 1-14.

Kone arpoi luvun 10!


Kymmenentenä kommentin on jättänyt Santikin Sanna, joten hän voitti kirppiksen pääsiäispaketin! ONNEA SANNA! Laitatko yhteystietosi meiliini: teehamsteri at gmail.com.

Tässä voittopaketti:

Paketissa on:
- neljä messinkistä lautasliinarengasta
- Scandinavian Design House'n pääsiäisservettejä
- kanakoriste pääsiäispöytään, omaa designia
- kukkakynttilä ja pääsiäiskassi.

KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! OLI KIVA LUKEA KOMMENTTEJANNE!

Pääsiäispöydän koristeita

Pääsiäinen on iloista aikaa. Siihen kuuluu väriä, leikkiä ja ehkä jotain salaperäisiä taikajuttujakin.

Pääsiäispöytäkin voi olla iloinen, leikkisä ja myös lapsenomainen. Keräsin erilaista kivaa tavaraa pääsiäispöydälle.


Aivan uutta tässä pöydässä ovat kanakoristeet! Ne ovat oman pajan suunnittelua ja tuotantoa. Kanan korkeus on 13-14 cm ja niitä löytyy varastosta useampiakin. Yhden kanan hinta on 7,00 euroa.


Pöydässä on karkkeja varten erikoinen pieni lasiastia, jossa asetti on kipossa kiinni. Vaalean vihreän astian korkeus on 5,5 cm. Asetin pituus on 14 cm ja astian suuaukon halkaisija 8 cm. Iästä en osaa sanoa, mutta on ollut hallussani parikymmentä vuotta ja olen saanut sen käytettynä, joten voi olla vanhakin. Sen hinta on 4,50 euroa.





Vaaleanpunaisten munakuppien hinta on 1 euro kappale, eli 2 euroa yhteensä.


Lopuksi pöydältä löytyy vielä pieni pääsiäiskassi pikku lahjoja varten. Lahjakassin hinta on 0,60 euroa / kpl.


HUOM. Pääsiäispöydällä näkyvistä tavaroista koostuu myös arvontavoitto. Palaan siihen seuraavassa postauksessa! Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille kommentin jättäneille

Suomen kukka

Olen välillä kertoillut keräilyistäni ja nyt osui kohdalle yksi - jo vähän unholaan jäänyt - keräilykohde, josta voisin kertoa. Löysin nimittäin kirpputorilta yhden Arabian AS-mallin Suomen kukka -lautasen, joka oli ihan pakko ostaa.

Lautanen on syvä, mutta pieni ja on sen vuoksi kiinnostava. Seuraavassa kuvassa uusi lautanen on oikealla, vasemmalla on normaali AS-mallin syvä lautanen. En tiedä, mihin tällaista pientä lautasta on käytetty. Olisiko lapsia varten ollut oma astiasto?


Jo ennen tätä olen ihmetellyt AS-mallin lautasten erilaista kokoa. Seuraavassa on esimerkiksi kaksi pientä lautasta. Toinen on varmaan kahviastiaston pullalautanen, mutta mikä mahtaa toinen olla?


Aivan ensimmäinen hankintani, josta keräilyni alkoi vuosia sitten, oli seuraava iso lautanen, jonka halkaisija on 25 cm. Ihastelin sen kauneutta ja mietin, miten hienoa onkaan kattaa pöytään noin hyvän kokoiset lautaset. Myöhemmin kohdalle osui sitten varsinaiset ruokalautaset ja ne ovatkin halkaisijaltaan 24 cm, joten tämä onkin ehkä kahviastiaston pullavati.


Kahvikuppeja näkee silloin tällöin myytävänä esimerkiksi antiikkimessuilla, josta minäkin olen punaiseni hankkinut. Sinisen olen ostanut kirpputorilta ja se onkin hyllylläni ainoa sininen Suomen kukka.


Kahvikupin tassi on seuraavassa kuvassa oikealla. Vasemmalla oleva on reilusti suurempi kooltaan, joten olisikohan se teekupin tassi? Vai olisiko se jonkunlainen ’äidin kuppi’? En tiedä.


En ole koskaan nähnyt Suomen kukan isoon tassiin sopivaa kuppia, mutta voin kuvitella, miten muhkea se olisi. Tavallinen kahvikuppikaan kun ei ihan niitä pienimpiä ole.

Arabian Suomen kukka –koristeen on suunnitellut Reinhard Richter. Punainen Suomen kukka oli tuotannossa vuosina 1941-1954. Sinisen tuotantokausi oli pidempi, eli 1939-1957 ja se tuli lisäksi uudelleen tuotantoon 1966-1968.


Ihastuin aikanaan punaiseen versioon ehkä osittain siksi, että näin sitä harvemmin kuin sinistä. Olen kai aina ollut kiinnostunut vähän vaikeammista keräilykohteista. Nyt tosin tuntuu, että tätä on ihan riittävästi ympäri seiniä, mutta saattaa olla, että vielä joskus osuu kohdalle joku mielenkiintoinen yksilö, jolla kokoelmaa tulee täydennettyä.

Piristävää postia

Olen ollut vähän matkoilla ja on ollut muitakin menoja, ja kun vielä tuli nämä kauniit säät, niin täällä blogissa on ollut hiljaiseloa. Kävin kuitenkin äskettäin hakemassa postin ja sieltä oli korttilähetys Sannalta.

Kuoressa oli muutama ihana puutarhakortti ja useita Jennyn kortteja.


Niistä paras on tämä hauska kortti, jossa on lempihahmoni!


Tällainen posti oli piristävä yllätys. Kiitos ihana korttiystäväni Sanna!

Kolme + 30000 + ARVONTA!

Yht'äkkiä tajusin, että kirppiksellähän on vuosipäivä tällä viikolla! Se täyttää peräti kolme vuotta, ta-daa! Myös kävijälaskuri lähestyy pyöreitä lukuja ja pian on täynnä 30 000 käyntiä. Sehän tekee 10 tuhatta käyntiä vuodessa!


Eipä olisi arvannut silloin, kun tämän kirppisblogin aloitin, että se voisi kolmekin vuotta kestää. Mutta toisaalta, tämä on ollut kivaa puuhaa. Varsinkin sen jälkeen, kun vähensin blogissa myymistä ja lisäsin keräilyä. Sillä keräily on kivaa ja aika kuluu huomaamatta kohteita katsellessa ja taustatietoja selvitellessä. Lisäksi muiden keräilijöiden blogeja on mukava seurata.

Katsoin taaksepäin ja tarkistin, että kirppiksen 1-vuotispäivänä järjestin arvonnan kommentin jättäneiden kesken. Viime vuonna, 2-vuotispäivän aikoihin, järjestin arvonnan Facebook-kavereille. Nyt 3-vuotispäivän kunniaksi on arvonta jälleen täällä blogissa. Siihen voi tietysti osallistua myös FB-kaverit!

Koska tänne tulee harvoin kommentteja käytän nyt tilaisuutta hyväkseni:
Arvontaan voi osallistua, kun jättää kommentin tähän postaukseen! Toivoisin kommenttiin tietoa, oletko säännöllinen vierailija kirppikselläni, vai sattumalta paikalle poikennut. Olisi myös mukava kuulla, miten kauan ja miksi olet seurannut blogiani.

Osallistua voi 12.4.2011 asti.

Koska pian sen jälkeen on pääsiäinen, arvon osallistujien kesken pääsiäispaketin, jonka sisältö selviää myöhemmin.

Tervetuloa mukaan arvontaan, ja olet tietysti aina tervetullut blogivierailulle!

Heijastinkukka sydämellä

Löysin viime viikolla itselleni alesta toppiksen ensi talveksi. Sain sitten inspiksen tehdä siihen koruksi heijastinkukan, sillä olin jokin aikaa sitten ostanut ihania sydännappeja, jotka sopivat takin väriin mainiosti. Mietinkin tässä, olisivatko nuo napit olleet alitajuisesti mielessäni, kun valitsin takin. Tuon väristä takkia kun minulla ei ole koskaan ennen ollut.


Sydännappi heijastelee jännästi eri värejä punertavasta sinertävään ja lilaan. Se on jo itsessään kuin koru. Tykkään siitä kovasti!

Olen ostellut materiaaleja heijastinkukkia varten ajatuksena valmistaa niitä ensi syksyn pimeitä varten. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuolla sydännapilla heijastinkukan hinta on 5 euroa.

Nauhoja!

Nyt olisi tarjolla erilaisia nauhoja ompeluun tai askarteluun.

Ensimmäisenä löytyy harvinaista retronauhaa 60-luvulta! Pitkistä korvista päätellen kuvionauhassa seikkailee vaaleansininen jänis. Nauha on 30 mm leveää.


Nauha on kerittynä vanhalle pahvialustalle, jossa lukee Oy. P.G.HOLM Ab. 1899


Nauhaa on rullalla noin 5,20 metriä. Koko paketin hinta on 11,00 euroa.
Jos halukkaita löytyy enemmän, voin myydä myös metreittäin, jolloin metrihinta on 2,40 euroa.

Seuraavana löytyy vaaleanpunaista kuvionauhaa. Nauhan leveys on 21 mm.


Tätä nauhaa löytyy yhteensä noin 2 metriä ja sen hinta on 3,50 euroa. / MYYTY!


Lisäksi löytyy tavallista koboltinsinistä satiininauhaa, jonka leveys on 13 mm. Sitä on yhteensä hieman vajaa 4 metriä ja sen hinta on 2,00 euroa.