Korttien lajittelua

Taidekuvia puutarhoista on vähitellen eri tavoin kulkeutunut luokseni. Alkuun ajattelin, että puutarhakortti on yksinkertaisesti kuva puutarhasta. Kun niitä alkoi kertyä enemmän, tajusin, että kortit kannattaisi lajitella tarkemmin. Jotkut kun vaikuttivat enemmän puutarhakuvilta kuin toiset.

Oli pohdittava, miten lajittelu pitäisi tehdä. Laittaisinko erikseen kotipuutarhat, puistot ja niityt? Entä laittaisinko erikseen ne, joissa kuvan kohteena on talo? Entä kuvat, joissa näkyy aitaa, porttia tai kalusteita? Entä sellainen kortti, jossa kuvan aiheena on ikkuna tai ovi?

Entä ihmiset sitten? Pitäisikö puutarhatyötä tekevät laittaa omaan osastoonsa ja toiseen osastoon leikkivät lapset? Entä ne kortit, joissa ihmiset vain nauttivat ulkoilmasta ja kauniista näkymistä?

Vaikka ryhdyin keräämään aiheita, on jo käynyt ilmi, että kortteja kertyy joiltakin taiteilijoilta enemmän. Niinpä mietin, arkistoisinko Claude Monet’n ja Carl Larssonin taidekuvat omiksi kokonaisuuksikseen. Myös korttitaiteilijoiden puutarhakuvia on tullut jonkin verran ja heistä suosituin on Inge Löök.

Korttien skannaaminen digitaaliseen muotoon ja tallentaminen koneelle helpotti arkistoinnin suunnittelua. Tällä hetkellä korttikansioni on nimetty näin:

Puutarhakortit (täällä on ”puhtaasti” puutarhaa esittävät kuvat)
Aidat, kalusteet, pihapiiri
Lapsia pihapiirissä
Puistot, niityt, metsänreunat
Pöytä katettu ulos
Talvinen piha
Terassilla

Kuten voi huomata, laitoin talvisen pihan erikseen. Syy on se, että vaikka siellä lumen alla olisi piha ja puutarha, se ei näy. Puutarhassa on kuitenkin tärkeää, että sen kauneuden voi aistia silmillään.

Kansiot saattavat muuttua ajan kuluessa ja niitä tulee varmasti lisää. Nyt jo vaikuttaa siltä, että jos kuvan pihassa näkyy polkupyörä, se menee omaan polkupyörä-kansioon ja siitä tulee täysin oma keräilykohde. Näyttää myös siltä, että ikkunoille ja oville tulee jossain vaiheessa oma kansio.

Taiteilijoita en ole vielä lajitellut erikseen, mutta saattaa olla, että sekin päivä vielä koittaa. Tässä vielä malliksi muutama kavereilta saatu kortti nykyisissä kansioissa.

Aidat, kalusteet, pihapiiri (kiitos Pirjo-Liisalle!)


Lapsia pihapiirissä (kiitos Pirkko S.!)


Puistot, niityt, metsänreunat (kiitos Marittalle!)


Pöytä katettu ulos (kiitos Sannalle!)


Tässä viimeisessä kortissa oli Sannan toivotuksena ”Sopisikohan tämä juhlapöytäkorttiesi joukkoon :) ”. Kuvassa näyttäisi olevan kunnon sadonkorjuujuhlat menossa. Tuota korttia katsellessa tulee iloiselle mielelle ja niinhän juhlissa - ja korttikeräilyssä - pitää ollakin!


Kun kaikki kortit eivät ole normaalia korttikokoa, on tullut eteen myös kysymys, miten isommat kortit kannattaisi arkistoida. Onko teillä ”vanhoilla” korttikeräilijöillä siihen vinkkejä?

Heijastinkukkia tilaustyönä

Oli mukava yllätys, kun eräs lukijani oli kiinnittänyt huomiota juttuun, jossa kerroin joulutuotoksistani. Hän kyseli, teenkö heijastinkukkia myös myyntiin. Samantien mietin, että miksei - mutta yhtään kappaletta ei ollut varastossa valmiina myyntiä varten.

Hän toivoi kolmea kukkaa ja pyysin esittämään väritoivomuksen. Sen perusteella otin kuvia muutamasta napista, joista hän sai valita mieleisensä. Tilasin sitten nettikaupasta oikeat rintaneulasoljet niihin - joululahjakukkaan olin laittanut vain hakaneulan.

Tällaisia näistä uniikeista kukista sitten tuli:


Vaikka heijastinnauha on melko kapeaa, se heijastaa yllättävän hyvin.



Vastaanottaja vaikutti tyytyväiseltä. Hän kirjoitti näin: "heijastinkukat tulee eri takkeihin, ovat mukavat koristeet joka vuodenajassa ja pimeällä vielä näynkin autoilijoille, kivaa!"

Kiitos sinulle, Liisa!

Kirjeiden lähettämisen uudistus valkenee vihdoin

Kuinka moni on sisäistänyt Itellan uudistuksen kirjeiden lähettämisessä?

Minä en. En, vaikka kotiin tuli taannoin tiedote uudistuksesta ja luin sen heti. Silloin jäi päällimmäiseksi mieleen, että uuteen siniseen laatikkoon pitää laittaa ne postit, jotka aikaisemmin olen laittanut keltaiseen laatikkoon. Minä kun en ole koskaan lähetellyt 2. luokan postia. Itsekseni mietiskelin, miksi ykkösposti ei voinut pysyä keltaisena ja uudistettu kakkosposti olisi laitettu siniseen.

Väärin mietitty ja huonosti luettu, minkä tajusin vasta tänään. Sillä asiahan on niin, että kumpaakin postiluokkaa on uudistettu.

Olin ajatellut, että uudistus on ihan hyvä niille, jotka käyttävät mieluiten kakkospostia, kun lukumäärärajoitus poistettiin, ja lähetyksiin ei enää tarvitse merkitä kakkosta.

Uudistuksen jälkeen ja tiedotteen huonosti lukeneena olen vienyt muutaman lähetyksen ärrälle, joka on meidän ”lähiposti”. Olen antanut lähetyksen punnittavaksi. ”Tämä tekee euro viisikymmentä.” Kaivoin rahat pussista ja lähetys lähti. En ollut merkinnyt lähetykseen mitään, kuten en ennenkään, eikä ärrämyyjä kysynyt, missä luokassa lähetys menee. Hän ei myöskään laittanut lähetykseen mitään merkintöjä. SIIS: maksoin ykkösluokan postimaksun, kuten ennenkin, ja kuvittelin, että näin kuuluu toimia.

Tänään menin oikein postipostiin ja annoin samantapaisen lähetyksen postitädille. ”Ykkös- vai kakkosluokassa?”, kysyi hän. ”Ykkösessä”, vastasin. ”Se tekee sitten euro ja viisi”, sanoi hän. Kysyin, mikä kakkosluokan hinta olisi ollut miten olisi käynyt, jos olisin laittanut lähetykseen valmiiksi sen pienemmän postimaksun. ”Se olisi mennyt kakkospostissa. Mutta kun haluat tämän menevän ykkösluokassa, laitan tähän tällaisen tarran.” Mitä-häh?

PRIORITY siirtyi tajuntaani vasta tässä vaiheessa uudistusta! Kaikkiin ykköspostissa meneviin pitää laittaa PRIORITY-tarra tai kirjoittaa PRIORITY tai sitten vain rennosti 1.

Jos lähetykseen ei ole merkitty, että haluaa sen menevän ykkösluokassa, se voi mennä kakkosluokassa. Se on nyt oletus. Jos sujauttaa kirjeen vahingossa väärän väriseen laatikkoon, se ei estä perillemenoa (sehän nyt olisikin varsinainen moka!), mutta kulku saattaa hidastua 2. luokan nopeuteen, sanotaan Itellasta. ”Kakkosluokan lähetys on perillä vastaanottajalla pääsääntöisesti kahden yön jälkeen eli arkisin kolmantena työpäivänä.”

Itellaa ei tietenkään harmita se, että huolimattomat ihmiset maksavat ykkösluokan maksun, ja he kuljettavat sitä sitten pari-kolme päivää. Näin minulle on ehkä nyt käynyt. Niinpä kannattaakin miettiä uusiksi koko lähettäminen. Ehkäpä ei aina tarvitsisikaan lähettää kaikkea ykkösluokassa eli yön yli lähetyksenä, vaan voisi useammin käyttää edullisempaa luokkaa.

Lopuksi on kuitenkin pakko ihmetellä, miksi ärräpostissa ei kiinnitetty merkkaamattomiin lähetyksiini mitään huomiota, vaan tyynesti ja kyselemättä rahastettiin ykkösluokan taksat.

Ja täytyy nyt vielä huomauttaa, että joku ystävänpäiväkorttikin saattoi myöhästyä, kun en ollut merkinnyt PRIORITYa, vaikka ykkösluokan merkin laitoinkin.

No, töppäilemällä se vanha varmimmin oppii!

Ystävänpäivän tervehdys!

Hyvää ystävänpäivää kaikille kirppisystävilleni!

Ystävänpäivänä

klikkaa linkistä!

Vaihtariystävänpäiväkortteja!

Korttiringin Kini viestitti jokin aika sitten, että jospa yrittäisimme lähettää ystävänpäiväksi vaihtariystävälle kortin, joka sopisi tämän keräilykohteisiin. Omalta osaltani ryhdyin heti tuumasta toimeen, eli etsiskelemään sopivia kortteja. Onnistuin haalimaan 15 korttia, joten kaikki vaihtarilistalla olevat eivät saaneet korttia. Pari vastaanottajaa vaihtui joulusta, jolloin lähetin saman verran.

Kun itse lähetin todellakin vain sen yhden kortin per henkilö, olen ollut aivan puulla päähän lyöty, kun itse olen saanut vastaanottaa kokonaisia korttinippuja. Monet kiitokset Hannele, Maarit, Maritta, Pirjo-Liisa, Raili, Sari ja Sinikka niistä! Kortit ovat mieluisia ja jokaisesta nipusta löytyi vähintään yksi ihan superihana!
Kiitos ystävänpäiväkortista myös Pauliina, Pirkko, Sanna ja Ulla! On mukavaa olla korttirinkiläinen!
Koska olen viimeksi täällä esitellyt kaupunkinäkymiä, on vaihteeksi laitettava esille muutama puutarhakorttikin.

Ensimmäisenä on Sarilta tänään tullut kortti, jossa on vähän villiintynyt puutarha. Kuvassa on taiteilijan signeeraus Catarina G. ja kortin takana alkuperäisteoksen nimenä mainitaan Katarina Gustafsson.


Pari päivää sitten tuli Pirjo-Liisan nipussa rehevä ja värikäs puutarha, todella ihana kuva! Alkuperäisen maalauksen tekijä on Evy Låås ja teoksen nimi on "Sommarträdgård i Bohuslän".


Aivan ensimmäinen vaihtariystävän kortti tuli Paulta. Kuvassa on näkymä Haikon kuistilta, 1896 ja taiteilijana Albert Edelfelt.

Kortti ilahdutti kovasti, eikä iloani pystynyt pahasti himmentämään edes tuo kortin oikeasta yläreunasta alas tuleva hankauma (näkyy sinertävänä), joka on ilmeisesti postin lajittelukoneen aiheuttamia jälkiä.

Näiden kolmen kortin lisäksi moni muukin kortti on ihastuttanut ja lisää tulee varmasti ajan mittaan tänne esille.

Tämä ystävänpäivän aika on ollut ilahtumisen aikaa, minkä kauniit kortit ovat tuottaneet. Ihminen ei lopultakaan isoja asioita tarvitse, että päivästä tulee hyvä. Nyt on ollut monta hyvää päivää peräkkäin. Kiitokset niistä vaihtarikavereille!