sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Joulukorteista ja korttiringistä

Joulun alla oli mukavaa käydä postilaatikolla, kun tiesi, että siellä on muutakin kuin mainospostia. Vaikka postikorttien lähettely on vähentynyt, odottelin luottavaisin mielin joulukortteja. Ja tulihan niitä: sukulaisten ja ystävien korttien lisäksi sain yhdeksän korttia rinkiläisiltä. Jokainen kortti lämmitti mieltä!


Yllättäen läheiseltä tyttöserkultani ei tullut korttia tänä vuonna. Luulen, että kiire painoi päälle. Mutta toisaalta, onko se niin välttämätöntä lähettääkään korttia, kun juuri muutama päivä ennen joulua istuimme 10 tuntia rupattelemassa ja käsitöitä tekemässä? Eikö kortti olekin paremmin paikallaan silloin jos tapaa toista harvemmin?

Netin välityksellä kootun korttiringin jäseniä en ole tavannut koskaan, joten korttien lähettäminen on perusteltua. Ja tietysti myös siksi koska kysymyksessä on nimenomaan postikorttien keräilijöiden ryhmä. Mutta korttien lähettely on vähentynyt. Tämä koskee myös itseäni, sillä viime jouluna lähetin 22 korttia, mutta tänä jouluna vain puolet siitä eli 11 kappaletta. Toisaalta olen vuoden varrella lähetellyt syntymäpäivä-, ystävänpäivä- sekä pääsiäiskortteja, ja saanut itse muutaman. Saamani joulukortit puolittuvat viime vuodesta, jolloin sain 18 korttia, ja tänä vuonna 9 kappaletta (oikeastaan vain 8 sillä yksi on ex-rinkiläinen). Tällä hetkellä ringissä on 27 jäsentä.

Noin seitsemän korttikaveria on ehkä sellainen porukka, joiden kanssa on enemmän vuorovaikutusta. Ehkä tässä voisi jopa olla heitä, jotka voisivat lupautua lähettämään kortin pari kertaa vuodessa, esimerkiksi ystävänpäivänä, pääsiäisenä tai jouluna. Eikös olisi mukavaa viettää toista joulunalusaikaa kevättalvella ja odotella taatusti saapuvia kortteja?

Kukaan rinkiläisistä ei kuitenkaan oikein lämmennyt tälle ehdotukselleni, vaikka sainkin viestiä, että periaatteessa sitoutuminen kortin lähettämiseen voisi olla ok. Mutta se ajanpuute…

Toki ymmärrän ajanpuutteen, mutta jos harrastukselle ei löydy tilaa edes yhtä tai kahta kertaa vuodessa ja silti haluaa pitää nimensä listalla, sitä en ymmärrä. Keitä ovat ne monet ihmiset, joiden nimi on mukana vuodesta toiseen, mutta joista ei ole koskaan näkynyt mitään elonmerkkiä?

No, tätä aihetta on puitu moneen otteeseen eri blogeissa, joten en jatka enempää.

Laitan tähän lopuksi yhden jouluksi tulleen kortin, josta pidän paljon. Minullehan ei tarvitse laittaa jouluksi joulukorttia, vaan mieluusti käy mikä tahansa keräilyaiheeseeni sopiva kortti. Vaikka voihan se joulu olla juuri tämän näköinen jossain!



Kiitos vielä joulukorteistanne Mirja, Ulla M., Paula, Sanna, Maarit, Sini, Ulla S., Sari ja Ritva!

Toiveittenne mukaista ensi vuotta kaikille!

perjantaina, joulukuuta 28, 2012

Vanhoja dekkareita!

Herättelen blogiani taas eloon. Vaihdoin aluksi taustan ja yläkuvan, ja vähitellen lisäilen myös tekstejä.

Yritän aktivoitua blogin kanssa, sillä tänne näyttää osuvan paljon lukijoita. Yksi syy on todennäköisesti se, että blogilla on jo jonkin verran ikää ja sen myötä myös sisältöä, ja niinpä se usein tulee Googlen listoille, kun joku etsii jotain tavaraa. Etenkin keräilijät ovat löytäneet blogini ja saan säännöllisesti kyselyjä heiltä. Keräilijäthän käyttävät joskus kaikki mahdolliset keinot löytääkseen etsimänsä. Aika monet haeskelevat Arabian astioita, ja juttuni Arabian sokerikko-kermakko -keräilystäni onkin suosituin teksti täällä. Yleensä niitä haluttaisiin ostaa minulta, mutta jotkut tarjoavat myös minulle ostettavaa.

Olen saanut tiedusteluja muun muassa kirjoista, vanhoista tuotekuvastoista, tarroista ja lasinalustoista. Vaikka kaikenlaista olen nähnyt, niin silti joskus hämmästyy, miten erilaisia keräilykohteita ihmisillä on. Jotkut ovat varmasti todella vaikeita, mikä saattaa joskus tuskastuttaa keräilijää, mutta arvatenkin tuottaa hänelle suuren ilon joka kerta, kun jotain sopivaa löytyy. Onko sinulla joku erikoinen keräilykohde?

Yksi omista keräilykohteistani ovat olleet vanhat SaPo-pokkarit. Vuosien keräilyn jälkeen silmäni erottavat sellaisen oitis kirjarivien selkämyksistä. Olen aina ostanut kokoelmastani puuttuvan kirjan, jos hinta on ollut kohtuullinen. Nykyisin ne ovat yhä useammin liian korkeaksi hinnoiteltuja ja silloin kirja jää kauppiaalle. Vaikka olen pysytellyt huokeissa kappaleissa, niitä on kertynyt sen verran liikaa, että päätin rajata keräilyä. Teen niin, että yritän koota SaPoista vain kokoelman alkupään numerot 1-50 ensipainokset. Kaikki muut myyn pois. 

Aloitan näistä kahdesta SaPosta.
Ensimmäisenä on SaPo nro 81: Joyce PORTER: Dover ja paksu Juliet, Werner Söderström Osakeyhtiö 1967, ensimmäinen painos, 265 sivua. Kuten kuvasta näkyy, kirja on ryhdikäs ja hyväkuntoinen, pientä pehmentymää kuitenkin kannessa ja selkämyksessä. Hinta 3,50 euroa.


Toisena on SaPo nro 90: Joan AIKEN: Vihan kylvö, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 261 sivua. Kannessa ja sivujen ulkoreunoilla näkyy kosteuden aiheuttamia jälkiä. Muuten ryhdikkäänä säilynyt kappale. Hinta 2,50 euroa.


Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa postitse 2. luokassa.